PAHIMMAT HOSTELLIKOKEMUKSET

Hostellimatkailu on parhaimmillaan sosiaalinen ja hauska tapa matkustaa. Näiltä matkoilta on jäänyt käteen parhaat reissutarinat ja mielenkiintoisimmat tuttavuudet. Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan mene aina putkeen näilläkään reissuilla. Tässä mun kolme pahinta (julkaisukelpoista) hostellikokemusta!

JACK JA LUTEET

Meidän työt Prahassa alkoi viikkoa ennen kuin saatiin asunto käyttöömme. Muutto tuli nopealla aikatululla ja lähdin itsekin käymään Suomessa viikonloppumatkalla juuri ennen muuttoa Hollannista Prahaan. Hostelli tuli varattua kiireellä, joten emme juurikaan perehtyneet hostellien tarjontaan, vaan varasimme halvan hostellin läheltä työpaikkaa. Virhe.

Ensinnäkin, hostellissa oli luteita. Tämä oli yleisessä tiedossa, joten kiikutettiin heti suurin osa tavaroista meidän uuteen asuntoon. Muuttopäivänä yritettiin mennä käyttämään tavarat saunassa. Järkyttävä operaatio, joka ei kuitenkaan onnistunut. Koko kesän pakastimme vaatteita, jotta mahdolliset luteet kuolisivat.

Pahinta kokemuksessa oli kuitenkin huonekaveri Jack. Jack ei poistunut huoneesta luultavasti kertaakaan koko viikon aikana. Ensimmäiset päivät Jack vain tuijotti. Ja kun sanon että tuijotti, hän todella tuijotti. Jackia ei häirinnyt edes se, että häntä tuijotti takaisin. Voitte kuvitella, että olo kävi päivä päivältä vain kiusallisemmaksi.

Mutta vielä kiusallisemmaksi se muuttui, kun Jack vihdoin alkoi puhua. Ja kun Jack puhui, hän todella puhui. Taukoamatta, vastausta odottamatta. Kolme vuorokautta tätä yötä päivää jatkuvaa puhetta ja olisin mielummin ottanut hostellista mukaani vaikka ne luteet kun Jackin.

PAKISTANILAISET

Heti Barcelonaan muutettuani tutustuin kolumbialaiseen tyttöön ja viikko tapaamisesta varattiinkin jo lennot Nizzaan yhdessä. Mimmi ei todellakaan ollut perus hostellimatkailija, mutta hypetettyäni hostellielämää tarpeeksi halusi hänkin kokeilla. Nizzan hostellivalikoima oli todella huono, joten buukattiin vaan ensimmäinen mikä löytyi. Virhe.

Hostelli oli yleisiltä tiloiltaan ihan ok, siisti ja yhteisöllinen. Mutta huoneessamme majoittuikin meidän lisäksi 16 muuta. Arvosteluissa luki, että isoimmassa huoneessa asuu joukko sekavia pakistanilaisia vakituisesti. Valitettavasti arvostelut pitävät usein paikkaansa ja olimme tietysti buukanneet sängyt juuri tästä huoneesta. Näiden pakistanilaisten meno oli melko HC monella tavalla. Yöllä meno eskaloitui siihen pisteeseen, että kerättiin tavarat ja mentiin respaan vaatimaan vaihtoa toiseen huoneeseen. Respa ei meinannut suostua vaihtoon keskellä yötä, mutta huonekaverimme tullessa respaan hallusinaatioissaan riehumaan, saatiin huone vaihdettua.

Loppuaika hostellissa meni onneksi todella hyvin ja kaverini suostui lähtemään myöhemmin vielä toisellekkin hostellimatkalle mukaan.

LEIRIKOULU

Matkan agendana oli kiertää viisi maata kymmenessä päivässä. Bratislava oli toisiksi viimeinen etappimme, joten reissu alkoi jo ns. hapottamaan. Suunniteltiin viettävämme rennot kaksi päivää Bratislavassa leväten, jotta olisimme taas Budapestissä iskussa. Virhe. Saavuttuamme hostelliin menimme suoraan nukkumaan. Ja sitten se tapahtui, jokaisen darrapäivän painajainen. Huoneeseen ryntäsi 13 varhaisteiniä. He olivat ilmeisesti urheiluseura ja varanneet loput 13 petiä suuresta 15 hengen huoneestamme. GREAT.

Olin itse onnekkaasti yläpedissä, mutta Nean tilanne alapedissä oli tukalampi. Lapset asettuivat Nean sängyn viereen häpeilemättä riviin tuijottamaan. Siis kelatkaa. Monen päivän juhlien väsymys painaa ja sängyn vieressä tuijottaa joukko 12-vuotiaita slovakialaisia. En tiedä miten Nea selvisi tuosta yöstä, mutta sanomattakin on varmaan selvää, ettei matkaa Budapestiin jatkettu niin virkeinä kun oltiin suunniteltu.