2 VIERAS: Nea – vaihtovuosi Jenkeissä

Se on taas keskiviikko ja tokan vierailijan aika! Tällä kertaa vierailijana on mun oma travel buddy Nea, jonka kanssa ollaan kierretty Eurooppaa viimevuosina aika kiitettävästi. Tässä postauksessa Nea vastaa kuitenkin kysymyksiin liittyen hänen lukioaikaiseen vaihtovuoteensa Jenkeissä!

Miksi päätit lähteä vaihto-oppilaaksi?

Kun menin lukioon, mulla tuli tosi kova hinku kokea uutta ja tehdä jotain mun mukavuusalueen ulkopuolella. Halusin kokea sen kaikkien tunteman high school spirit:in mitä jenkkileffoissa näki. Siitä se ajatus sitten lähti. Teini-ikäsenä lähteminen toiselle puolelle maailmaa tuntui itselle luontevalta. Moni epäröi lähtöä vielä hakuprosessinkin aikana, mikä oli ihan ymmärrettävää. Onhan se aika pelottava ajatus lähteä yksin tuntemattomaan paikkaan kavereiden ja perheen jäädesssä Suomeen. Musta se oli vaan kutkuttavaa.

Miksi Jenkit?

Mua kiehtoi ajatus siitä, että pääsisin kokemaan sen, mitä kaikissa jenkkileffoissa näki. Mua myös kiinnosti kulttuuri ja englannin kielen parantaminen, joten koin Jenkkien olevan mulle oikea vaihtoehto. Uskon, että jos olisin lähtenyt johonkin eksoottisempaan paikkaan, niin fiilikset lähtemisestäkin olisivat olleet epävarmemmat. Jenkeistä tuli turvallinen olo, koska tiesin, että pärjäisin siellä mun kielitaidolla. Totta kai jos joku hätä olisi tullut, niin olishan sieltä päässyt maitojunalla takaisin Suomeen.

Mikä oli ensivaikutelma Jenkeistä?

Siitä hetkestä kun sain tietää, että mulle oli löytynyt host-perhe, alkoi aikamoinen härdelli. Tieto host-perheestä tuli kahden päivän varoitusajalla, enkä ollut edes aloittanut pakkaamista tämmöselle kevyelle vuoden reissulle. Siinä sitten pää sumussa koneeseen ja yksin kohti tuntematonta. Mun ainoa tieto host – perheestäni oli heidän nimet. Aika jännittävää se oli, en ollut ikinä ennen matkustanut yksin tai niin kauas. Kyllähän se matka Jenkkeihin oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Selvisin kuitenkin pitkästä matkasta ja monien vaihtolentojen jälkeen pääsin uuteen kotiini Minnesotaan. Lentokentällä mua oli vastassa mun host-äiti. Mulle tuli heti tosi kotoisa ja turvallinen olo. Kun päästiin mun jenkkikotiin kaikki olivat heti tosi ystävällisiä. Mun host-perheellä oli ollut kaksi vaihto-oppilasta aikaisemmin ja he osasivat ottaa mut tosi hyvin vastaan. Heidän aikaisemmat kokemukset varmasti vaikutti tähän. Mulla on edelleen tästä ensikohtaamisesta tosi hyvä fiilis.

Miten arkielämä erosi Suomesta?

Elämä ei eronnut paljoa normaalin arjen puitteissa. Samalla tavalla kuin Suomessa, kävin jenkeissä koulua, harrastin ja tein host-perheen ja kavereiden kanssa paljon asioita. Kolme asiaa haluan nostaa, jotka koen, että olivat erilaisia: ruoka, koulu ja turvallisuus. Ruoka ei välttämättä ketään yllätä, mutta nostin tähän kuitenkin. Annoskoot ja friteeratun ruoan määrä oli kyllä itselle ajoittainen yllätys. Koulunkäynti erosi monellakin tavalla Suomesta. Koulu ei ollut pelkkää koulua, vaan koulun kautta käytiin myös harrastuksissa ja järjestettiin kaupungin suurimmat tapahtumat. Kylässä, jossa asuin, oli erittäin turvallista. Kenenkään ovi ei ollut lukossa ja pankista sai rahaa ilman minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Lintukotoko?

Oliko englannin puhuminen haastavaa?

Ennen kun lähdin vaihtoon koin, että mun englannin kielen taso oli hyvä. En kuitenkaan ollut käyttänyt englannin kieltä paljoa, joten oli jännittävää päästä käyttämään sitä. Aluksi englannin puhuminen oli vaikeaa, sillä mulla meni hetki päästä samaan tempoon, millä muut puhuivat. Kun tempoon pääsi mukaan suurempia haasteita ei ollut. En kokenut puhumista jännittäväksi, sillä kaikki oli tosi ymmärtäväisiä ja halusi auttaa jos esimerkiks sana oli hukassa.

Paras muisto Jenkeistä?

Kaksi parasta asiaa: yhteiset hetket mun host-perheen kanssa ja Hawaiin matka.

Huonoin muisto?

En koe, että mulla on huonoja muistoja mun vaihtovuodelta, mutta ajoittain koin negatiivisena kylän, jossa asuin. Tämä kylä oli todella pieni ja lähin iso kaupunki oli tunnin ajomatkan päässä. En siis itse päässyt minnekään ilman kyytiä ja ei, julkista liikennettäkään ei ollut. Pienen kylän toisena huonona puolena koin sen, että kaikki tunsivat toisensa. Juoruja leviteltiin ja kaksinaamaisuutta oli paljon. Onneksi löysin hyvät kaverit, joiden kanssa nämä asiat eivät olleet ongelma.

3 Jenkeissä oppimaasi asiaa:

  1. Itsenäistyminen – opin itsestä hurjan paljon vuoden aikana ja koen, että tämä on yks niistä elämän kulmakivistä, jotka on muokannut mua ihmisenä todella paljon.
  2. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on parasta. Sain mun vaihto-vuodesta niin paljon ystäviä, kokemuksia ja toisen perheen.
  3. High School Spirit is a real thing!